Oho, päivitänkö mä oikeesti?

Joo, vähän on jäänyt tää blogin pito. Päivitystauon takia aion hypätä monen tapahtuman ja asian yli (esimerkiksi hyppysertin jne.) ja siirtyä suoraan ongelmiin: rimat. Kyllä, rimakauhu on palannut. Viekkaalla kävi hieroja, jonka mukaan Viekkaalla saisi olla takajaloissa vahvemmat lihakset. Se on nyt syönyt kolmen viikon kuurin magnesiumia ja b-vitamiinia, tehnyt ylämäkinousuja ja ravaillut paljon. Agilitytauon jälkeen ollaan päästy taas kisaamisen makuun vaihtelevin tuloksin. Harmillisesti yhtään nollaa en ole vielä onnistunut taistelemaan, mutta hiljaa hyvä tulee. Ja Porvoossa kahdella radalla pysyivät jo kaikki rimatkin ylhäällä. Toivoa siis on.

Tällä hetkellä meidän ohjelmaan kuuluu eri ohjaustekniikoiden opettelu, rimojen tiputtelun poisto ja Viekkaan lihasten kehittäminen. Viimeisimmissä kisoissa yksi ennen meidän varmimmista esteistä eli kepit on tuottanut vaikeuksia. Nyt siis pitää todella alkaa treenata vaikeampia kulmia ja keppien hakemista. Positiivisia asioita ovat lähdöt, joita Viekas ei ole enää varastanut sekä parantuneet kontaktit. Mun ohjauksessa on vielä hurjasti tekemistä, mutta on se hitusen parantunut. Paljon on kiinni myös mun pään sisäisistä asioista. Olen huomannut, että jos kisoissa tulee tietty pelkotila, niin peli on käytännössä jo menetetty. Pitää lähteä täysiä hakemaan nollaa. Olen sen verran kilpailuhenkinen, että se mun tavoite kuitenkin aina on.

Ohjaustekniikoista ollaan tähän mennessä treenattu pakkovalssia, sylkkäriä ja takaaleikkausta. Ne alkavatkin jo sujua ihan kivasti. Seuraavaksi käydään puolivalssin ja päällejuoksun kimppuun. Ja niiden keppien tietty.