Korpelan kanapalat on hekkua

Torstain harkat olivat aika haastavat. Teemana oli ainakin meidän kohdalla välistävedot, koska siihen kohtaan jäätiin jummaamaan. Kolme hyppyä vierekkäin, jotka piti vetää välistä. Ei meinannut onnistua millään. Sain vielä peruutettua jotenkin, mutta varsinainen veto oli ihan liian myöhässä. Silloin harvoin kun eka väli suoritettiin onnistuneesti, oli Viekas jo kolmannen hypyn takana. Kyllä sitten lopulta onnistui koko sarja, kröhöm, sanotaanko muutamien toistojen jälkeen. Tärkeää oli muistaa pitää käsi tarpeeksi alhaalla, ettei koira lue hyppyä takaa.

Ikävää oli, että rimoja tuli muutamia alas. Ja sama meno jatkui eilen aamulla, kun käytiin hallilla. Nyt ehkä alan jo huolestua. Pitää ottaa tiukempi linja taas, mutta harkoissa se on vaikeaa, kun ei voi kokoajan kantaa koiraa pihalle. Harkkojen rata oli perjantaina aamulla vielä tallella ja treenattiin lisää välistävetoja itsenäisesti. Eihän se kauhean kaunista ollut. Mutta lopulta tehtiin koko rata ilman virheitä. Siihen olin supertyytyväinen.

Radalla oli kontakteista vain A-este. Harkoissa oli aluksi vähän turhan aikaista poistumista havaittavissa, kunnes ohjaaja kaivoi taskuistaan superherkkuja; Korpelan valmiiksipaistettuja kananpaloja. Kun Viekku pääsi niitten makuun, ei mainannut edes tulla suorittamaan esteitä enää. Se on jo Viekkaalta aika outoa käytöstä. Kotiläksy siis kuului: käy Prismassa.

Agilitykeilausta

Vähän on jo vierähtänyt aikaa viime torstain harkoista, mutta yritän tallentaa oleellisimmat asiat. Ensiksikin yksikään rima ei pudonnut! Ihan mahtavaa kyllä, antaa toivoa, että tuo otus oikeasti pystyy olemaan pudottelematta niitä. :)
 Puomi oli radalla toisena esteenä ja ekan kerran Viekas taisi kiehua vähän liikaa. Targetti oli kyllä kontaktin alla ja se pysähtyi syömään nakin palan, mutta oli ulkona jo puomilta. Joku muistijälki sillä kuitenkin oli oikeasta toiminnasta, sillä toinen takatassu ikään kuin hipoi kontaktipintaa. Uudestaan vaan ja tällä kertaa pysähtyi ihan nätisti. Vauhti tosin taisi vain kasvaa, sillä koko musta kerä meinasi tulla alas keskeltä puomia.
Varsinaiset haasteet radalla liittyivät takaakiertoihin (joku viisaampi voi kertoa mulle, onko toi yhdyssana vai ei). Eli hyppy kierrettiin takaa, jonka jälkeen suora putki ja seuraava hyppy myös takaa. Voi kuulostaa lähes mahdottomalta, mutta ei sitä suinkaan ollut. Piti vain tavallaan keilata koira kauempaa kiertämään este, vaihtaa puolta ja laittaa vipinää kinttuihin. Keilausta harjoiteltiin myös putkesta putkeen, jolloin koiran voi lähettää tosi kaukaakin hakemaan vähän pimeämpää putkikulmaa. Viekas tajusi sen tosi hyvin, pitää jatkaa treenaamista. Siinä siis tehdään keilausta muistuttava liike, ihan alhaalta asti ja kädellä ja vartalolla ohjataan koira oikeaan paikkaa. Harjoiteltiin itsekseen vähän lisää takaakiertoja näin ja Vikke oppi sen hyvin. Matkaa pystyy sitten kasvattamaan, lopuksi pitäisi onnistua jopa metrien takaa.
Samaa kohtaa kokeiltiin myös niin, että pysyin samalla puolella ja toisen hypyn kohdalla tein sylkkärin. Tai yritin tehdä. Viekas ei oikein hoksannut ideaa. Ohjaaja sanoi, että tämä on sellainen juttu, että koiran on osattava se, ennen kuin se onnistuu. Ei siis auta kuin harjoitella. Lenkillä voi käännellä koiraa poispäin ja palkata kun se kääntyy oikein.
Oikein opettavaiset ja hyvät harkat siis kaiken kaikkiaan. Kotiläksyksi tuli takaakiertojen ja sylkkärin opettelua. Tänään aamulla käytiin kahdestaan hallilla. Lähinnä treenattiin kontakteja, ne kun on ensi kuun kisoja ajatellen se tärkein prioriteetti. Hyvin sujui, kun targeteilla teki. Nyt kun muistaisi joku kerta ostaa niitä pahvilautasia, niin voisi niitä leikkaamalla ruveta pienentämään targetin kokoa. Ainut huolenaihe oli keinu, jossa Viekkaalla oli vähän epävarmuutta. Ei kertaakaan hypännyt alas, mutta tuli muutamalla kerralla sellanen tunne, että se olisi hyppäämässä. Pitää tarkkailla tilannetta. Ai niin, pari rimaa tuli alas, mutta lähemmin asiaa tarkasteltuani huomasin, että ne olivat viidessäkympissä. Ei ollut todellakaan tarkoitus pitää niitä niin korkeina. Madalsin neljävitoseen, eikä ollut enää ongelmaa. Eli en tästä suuremmin huolestunut.

Lähtökuoppia

Taidan mennä suoraan asiaan, koska tätä blogia ei kovin moni todennäköisesti tule lukemaan. Lähinnä tarkoitus olisi selvittää omia ajatuksia mun ja Viekkaan treenaamisen suhteen. Monttuja matkalla tosiaan tulee olemaan, mutta ne on tarkoitus tasoittaa. Tämän hetken tilanne on se, että ykkösluokasta on kaksi luvaa plakkarissa. Kolmatta siis lähdetään jahtaamaan, mutta sitä ennen on muutamia ongelmakohtia, jotka täytyy saada kuntoon. Koska asioiden listaaminen on kivaa, niin aloitetaan ongelmien luettelolla:

• rimojen pudottelu
• kontaktit
• ohjauskuviot
• irtoaminen
• keppikulmat (ei niinkään ongelma vaan harjoiteltava asia)

Nyt on kahdet harkat Vikkelän kanssa takana ja itse olen todella fiiliksissä! Eiköhän Viekaskin ole. On niin hienoa tehdä koiran kanssa, jolla riittää motivaatiota ja intoa. Tästä tää lähtee!