Korpelan kanapalat on hekkua

Torstain harkat olivat aika haastavat. Teemana oli ainakin meidän kohdalla välistävedot, koska siihen kohtaan jäätiin jummaamaan. Kolme hyppyä vierekkäin, jotka piti vetää välistä. Ei meinannut onnistua millään. Sain vielä peruutettua jotenkin, mutta varsinainen veto oli ihan liian myöhässä. Silloin harvoin kun eka väli suoritettiin onnistuneesti, oli Viekas jo kolmannen hypyn takana. Kyllä sitten lopulta onnistui koko sarja, kröhöm, sanotaanko muutamien toistojen jälkeen. Tärkeää oli muistaa pitää käsi tarpeeksi alhaalla, ettei koira lue hyppyä takaa.

Ikävää oli, että rimoja tuli muutamia alas. Ja sama meno jatkui eilen aamulla, kun käytiin hallilla. Nyt ehkä alan jo huolestua. Pitää ottaa tiukempi linja taas, mutta harkoissa se on vaikeaa, kun ei voi kokoajan kantaa koiraa pihalle. Harkkojen rata oli perjantaina aamulla vielä tallella ja treenattiin lisää välistävetoja itsenäisesti. Eihän se kauhean kaunista ollut. Mutta lopulta tehtiin koko rata ilman virheitä. Siihen olin supertyytyväinen.

Radalla oli kontakteista vain A-este. Harkoissa oli aluksi vähän turhan aikaista poistumista havaittavissa, kunnes ohjaaja kaivoi taskuistaan superherkkuja; Korpelan valmiiksipaistettuja kananpaloja. Kun Viekku pääsi niitten makuun, ei mainannut edes tulla suorittamaan esteitä enää. Se on jo Viekkaalta aika outoa käytöstä. Kotiläksy siis kuului: käy Prismassa.