Tuplahylky

Niin siinä sitten kävi. Nyt ottaa aivoon niin paljon, ettei kannattaisi ehkä kirjoittaa tätä vielä. Toisaalta hyvä purkaa tunnot heti, niin voi kohdistaa ajatukset taas treenaamiseen. Oikeastaan viime poustauksen muistilistasta toteutui ainoastaan viimeinen kohta, taskut siis pysyivät kiinni. Eka rata kariutui jo tokaan hyppyyn kun en ohjannut sitä kunnolla ja Viekas tuli ohi ja oli aika nopeasti putkessa. Ihmetyksen aihe oli keinu, jolta Viekas hyppäsi alas. Ei siis ollut lentokeinu, vaan ei vain tullut loppuun asti. Mikä lie mielenoikku. Todennäköisesti kuitenkin se johtuu mun käytöksestä, sillä tokalla radalla ei ollut ongelmia siinä.

Toinen rata oli jo parempi, se oli oikeastaan aika lähellä nollaa. Pelkäsin sitä keinua ja halusin ottaa sen oikealta puolelta. Siis, että koira on vasemmalla. En tiedä miksi, mutta se vaan tuntuu turvallisemmalta. Ja siinä ei tosiaan ollut ongelmaa, mutta kun olin vaihtanut puolen hölmösti, niin jäin jälkeen, enkä kerennyt ohjaamaan seuraavaa hyppyä, jonka Viekas kiersi. Muuten hyvä rata siis. Ainoastaan puomin kontakti ei ollut niin hieno kuin ekalla radalla.

Positiivinen asia oli, ettei rimoja pahemmin kolissut. Ei tainnut tulla kuin yksi ja sekin oli se tokan radan väärinpäin kierretty hyppy. Kepit olivat myös taas kerran loistavat. Eipä tässä siis muuta kuin lisää kontaktitreeniä kehiin ja ohjaajaa joku sais tulla koputtelemaan päähän, että löytyykö sieltä mitään. Ainut tekosyy on, että on flunssanpoikanen iskemässä. Nenä on tukossa ja vähän päätä särkee. Mutta silti, come on! Ei se nyt voi niin vaikeaa olla näyttää niitä saamarin hyppyjä.