Second Class Hero(es)

Sitä Vikke todellakin viime viikonloppuna oli! Sunnuntai-iltana palattiin Jyväskylään väsyneinä, mutta iloisina. Meidän pääkaupunkiseudulle suuntautunut kisareissu oli aika kaksijakoinen, sillä tuomisina oli kolme hylkyä, yksi kymppi ja kyllä, eka LUVA! Lauantaina käytiin Vantaalla juoksemassa agirata ja hypäri. Viekas varasti varsinkin agilityradan aika pahasti, mutta siihen se ei kuitenkaan kaatunut. Minä nimittäin onnistuin saamaa koiran väärään päähän putkea aalta, jossa se odotti nätisti kontaktilla. Radan jälkeen lähinnä nauratti oma typeryys. Muuten oli oikein kivaa menoa. Hypärin lähtö oli vähän parempi, kun karjuin Viekkaalle kovempaa. Hypärin ohjaukseen olin aika tyytyväinen, mutta pari rimaa tuli kuitenkin alas. Pitää vain hyväksyä, että on rimaherkkä koira, vaikka kyllä omaa ohjausta pitäisi myös miettiä sen kannalta.

Sunnuntaina oli vuorossa kolme rataa Kirkkonummella. Heti ekalla agiradalla juostiin nolla ajalla -9.06. Sitten piti vielä jännittää kisa loppuun, sillä koiria oli vain 5, joten luva oli jaossa vain voittajalle. Piinaavia nää kakkosluokan säännöt. :) Meidän tulos oli kuitenkin ainut nolla, joten eka luva oli tosiasia. Seuraava rata olikin sitten täysi pannukakku. Viekas pudotti riman, jonka jälkeen mun valssi totaalisen myöhässä ja koira puomin sijasta aalla. Viimisenä oli vielä hypäri, joka kaatui mun surkeaan takaavienti yritykseen. Mun yläkroppa lähti siihen jotenkin, mutta jalat jäi osoittamaan suoraan hypylle, joten koira toimi täydellisen oikein ja hyppäsi hypyn normaalisti. Pitää alkaa kiinnittämään huomiota jalkoihin enemmän. Ne jotenkin unohtuu helposti, vaikka niitähän pieni koira eniten lukee, ei se ala pälyillä ylöspäin katsomaan mitä minä huidon. Tajusin myös, että Viekas hyppää kauhean pitkälle. Hyppy lähtee ihan hyvästä kohdasta, mutta jatkuu aika pitkään, jolloin kaarrokset myös helposti pitenee. Toki ohjaamisella on suuri vaikutus, mutta pitää katsoa, jos asialle saisi tehtyä jotakin. Joka tapauksessa koira toimi upeasti, pysyi lähdötkin nätisti. Nyt kun saisi vielä oman pään kestämään. Tärkeintä oli kuitenkin se, että meillä oli ihan sairaan hauskaa!

Keskiviikkona harkoista jäi päällimmäisenä mieleen se, että mun valssit on kertakaikkisen surkeita. Jos joku nyt tuijottais mun ikkunasta, luulis varmaan, että mulla ei oo kaikki palikat ihan kohdillaan. Pyörin nimittäin ympäri asuntoa valssia harjoitellen. Vain kolme askelta, mutta silti pirun vaikeaa!

Jäisiä tunnelmia

Nyt kun meiltä on evätty agilityhallilla käynti joksikin aikaa, niin me vietetään paljon aikaa jäällä ja haukkiksessa liikkuen. Siellä Viekkaan tärkeimpiin tehtäviin kuuluu lintujen hätyyttely ja heittokelpoisen kepin etsintä. Kepin metsästys on vaativaa puuhaa, joka vaatii taitoja. Tässä kuvasaldoa tämän aamun vaihteeksi aurinkoiselta retkeltä.

Täydellisen kepin metsästys:

1. yritys: Eka risu mikä vastaan tulee "kato mitä mä löysin!"

2.yritys: "No nyt ei varmana mee poikki ekalla purasulla!"

"Hei come on, oikeella puruotteella tää on ihan heitettävä peli"

3. yritys toden sanoo ainakin tällä kertaa "Nyt jos ei jumalauta kelpaa ni ei oo mun vika!"

"Hähää mitäs tähä sanot; täydellinen keppi, oikea pituus ja sopii suuhun kuin tokokapula konsanaan."

Lopulta päättyi hyvin tämäkin tarina: luminen, mutta onnellinen.

 Pohdinnan paikka


Juoksutauko alkaa pikkuhiljaa olla kärsitty ja on aika suunnata ajatukset uuteen jaksoon ja kakkosen haasteisiin. Ekat treenit on keskiviikkona ja meitä pyydettiin pohtimaan muutamia juttuja sinne. Viekasta en vielä uskalla ottaa mukaan, mutta menen itse paikalle. Joten saman tien voin miettiä tulevaa näiden kysymysten kautta tänne blogiin.

 1. Lähtötasonne: kuinka pitkään olette harrastaneet tämän koiran kanssa? Oletteko kilpailleet, millaisin tuloksin? Millainen koirakko olette? Millainen on koiranne esteosaaminen, onko jotain esteosaamiseen liittyviä asioita joita minun tulisi kouluttajana tietää? Millaiseksi koet koirasi vireen agilityssä?

Ollaan harjoiteltu Viekkaan kanssa yhdessä viime syksyn alusta lähtien eli verrattain lyhyen aikaa. Kilpailtu ollaan ihan vähän pidempään. Tulokset ovat olleet vaihtelevia, mutta painottuneet hylkypuolelle. Pari nollaa ollaan onnistuttu kalastamaan, joiden ansiosta siis ollaan tällä hetkellä kakkosluokassa. Esteosaaminen, hmm, periaatteessa Vikke handlaa kaikki esteet, mutta ongelmia tulee välillä. Välillä tuntuu, että ollaan vain edetty ongelmasta toiseen. Ensiksi kävin käsiksi rimojen pudotteluun, ihan konkreettisisti kantamalla koiraa ulos hallista. Sen jälkeen piti korjata kontakti ongelmat ja uusimpana kamppaillaan lähdöstä karkaamisen parissa. :) Nyt toivon, että suurimmat ongelmat ovat takanapäin, mutta uusia tulee varmasti. Agility vain on sellaista; aina on jotain korjattavaa. Se on mielestäni osaltaan sen suola. Mutta kouluttajalla tärkeitä tietoja ovat varmasti ne, että nuo ongelmat edelleen kummittelevat taka-alalla eli rimat putoilevat välillä ja kontaktit eivät ole varmalla pohjalla. Renkaan Viekas on joskus hypännyt välistä, aika harvoin kuitenkin. Ja ai niin, muurin palikat saattaa tippua herkästi. Koirakkona me ollaan varmaan ihan kiva ohjattava. Molemmat tehdään hommia täysillä ja rakkaudesta lajiin. :) Viekkaan vire on siis korkea. Se ei tosiaan väsy helposti, vaan agility on sille the juttu.

 2. Mitkä ovat teidän vahvuutenne? Mitkä ovat sinun vahvuutesi ohjaajana? Missä koirasi on erityisen hyvä, mistä se palkkaantuu lajissa?

Meidän vahvuutemme on juuri tuo edellämainittu: kova motivaatio treenata, oppia uutta ja parantaa meidän suoritusta (en tiedä yhtyykö Viekku tohon viimeiseen ). Mun vahvuuteni ohjaajana on kyky ja halu kehittymiseen ja urheilullisuus. Viekas on erityisen hyvä lukemaan ohjausta ja etenemään (en tarkoita tällä etenemistä agility terminä, siinä on kyllä puutteita, vaan yleisesti radan tekemistä). En osaa sanoa mikä olisi Viekkaan lempparijuttu, sille tärkeintä on mennä lujaa eteenpäin. Näin ollen pahin rangaistus on myös radalta poistuminen. Se on tosi ahne, joten namit toimivat palkkana. Lelu myöskin.

 3. Tavoitteenne: mitkä ovat tavoitteenne tälle puolelle vuodelle? Missä toivotte olevanne vuoden päästä. Millaisia asioita tällä jaksolla tulisi tapahtua, että tavoitteet olisi mahdollista saavuttaa. Toivon vastaukseksi konkreettisia asioita.

 No niin, nyt päästään asioihin, joita olen pohtinut viime aikoina paljon. Olen erittäin kilpailunhaluinen ihminen, minulla on tapana asettaa utopistisia tavoitteita. Tai ainakin haaveilla niiden toteutumisesta. Nyt olen kuitenkin tajunnut, että tämä ei välttämättä tuota niitä. Jotta itseluottamus ja taito syntyisi pitää ensin tehdä oikeita asioita ja sitä kautta hankkia niitä. Ei niin päin, että jos vain olisi enemmän itseluottamusta ja taitoja, me oltaisiin jo kolmosissa. Alun perin  asetin tavoitteeksi olla kakkosissa ennen joulua ja kolmosissa ennen kesää. Nythän kävi niin, että tuo ensimmäinen tavoite toteutui vasta joulun jälkeen. Olen kuitenkin päättänyt pysyä tavoitteissani; ennen kesää meidän pitäisi olla kolmosissa. Suhtaudun siihen kuitenkin eri tavalla. Samalla haluan painottaa tavoitteitani arvojen tasolla: mitä haluan agilitystä? Haluan nauttia ja pitää kivaa ja uskon, että nämä ovat myös Viekkaalle tärkeitä asioita. :) Lisäksi haluan kehittyä ohjaajana. Ennen olen suhtautunut esimerkiksi kisaamiseen siltä kantilta, mitä haluan tulokseksi. Nyt aion keskittyä siihen, että se on hauskaa. En usko tämän vaikuttavan kisoissa menestymiseen millään tavalla. Jos vaihtoehdot ovat seuraavat: A) Minulla ei ole hauskaa, eikä menestystä tule tai B) Minulla on hauskaa, eikä menestystä tule, niin kummankohan valitsen mielummin? Tai toisaalta A) Minulla ei ole hauskaa ja menestystä tulee tai B) Minulla on hauskaa ja menestystä tulee. Kaikissa skenaarioissa valitsen mieluummin vaihtoehdon B.
Toinen tavoite on siis kehittyä ohjaajana. Haluan oppia erityisesti erilaisia ohjauskuvioita paremmin sekä radanlukutaitoa. Sillä ei ole mitään iloa osata tehdä täydellistä jaakotusta tai saksalaista, jos ei osaa käyttää niitä oikeissa kohdissa. Tai toisaalta olla käyttämättä. Minua ärsyttää suunnattomasti, että en näe radalla, miten esim. vekki tiettyyn kohtaan ohjaa koiran suunnan seuraavalle esteelle, eikä väärälle.
Mitä konkreettista pitäisi tapahtua, että me saavutetaan tavoitteet? Mun pitää oppia hallitsemaan mun kisajännitystä. Uskon pystyväni tähän mm. hyväksymisen ja mindfullnessin avulla. Kontaktien pitää pysyä varmoina, mutta nopeutua. Mun pitää kehittyä ohjaajana. Käännösten tulee nopeutua, mutta rimojen pysyä ylhäällä. Mitäs vielä? Viekkaalle pitää opettaa vaikeampia keppikulmia. Nämä nyt ensi hätään.
 Vuoden päästä Viekkaan omistaja kerää Sm-nollia Viekkaan kanssa. ;)

4. Toiveenne minulle kouluttajana, toivotteko selkeitä kotiläksyjä, ohjaajan fysiikkatreenejä, kisatilanteen treenaamista tms.

Kaikkea! Läksyjä, joo! Fysiikkatreenejä, joo! Kisatilanteen treenaamista, varsinkin joo! Toivon rehellistä palautetta ja neuvoja ja vinkkejä.