Second Class Hero(es)

Sitä Vikke todellakin viime viikonloppuna oli! Sunnuntai-iltana palattiin Jyväskylään väsyneinä, mutta iloisina. Meidän pääkaupunkiseudulle suuntautunut kisareissu oli aika kaksijakoinen, sillä tuomisina oli kolme hylkyä, yksi kymppi ja kyllä, eka LUVA! Lauantaina käytiin Vantaalla juoksemassa agirata ja hypäri. Viekas varasti varsinkin agilityradan aika pahasti, mutta siihen se ei kuitenkaan kaatunut. Minä nimittäin onnistuin saamaa koiran väärään päähän putkea aalta, jossa se odotti nätisti kontaktilla. Radan jälkeen lähinnä nauratti oma typeryys. Muuten oli oikein kivaa menoa. Hypärin lähtö oli vähän parempi, kun karjuin Viekkaalle kovempaa. Hypärin ohjaukseen olin aika tyytyväinen, mutta pari rimaa tuli kuitenkin alas. Pitää vain hyväksyä, että on rimaherkkä koira, vaikka kyllä omaa ohjausta pitäisi myös miettiä sen kannalta.

Sunnuntaina oli vuorossa kolme rataa Kirkkonummella. Heti ekalla agiradalla juostiin nolla ajalla -9.06. Sitten piti vielä jännittää kisa loppuun, sillä koiria oli vain 5, joten luva oli jaossa vain voittajalle. Piinaavia nää kakkosluokan säännöt. :) Meidän tulos oli kuitenkin ainut nolla, joten eka luva oli tosiasia. Seuraava rata olikin sitten täysi pannukakku. Viekas pudotti riman, jonka jälkeen mun valssi totaalisen myöhässä ja koira puomin sijasta aalla. Viimisenä oli vielä hypäri, joka kaatui mun surkeaan takaavienti yritykseen. Mun yläkroppa lähti siihen jotenkin, mutta jalat jäi osoittamaan suoraan hypylle, joten koira toimi täydellisen oikein ja hyppäsi hypyn normaalisti. Pitää alkaa kiinnittämään huomiota jalkoihin enemmän. Ne jotenkin unohtuu helposti, vaikka niitähän pieni koira eniten lukee, ei se ala pälyillä ylöspäin katsomaan mitä minä huidon. Tajusin myös, että Viekas hyppää kauhean pitkälle. Hyppy lähtee ihan hyvästä kohdasta, mutta jatkuu aika pitkään, jolloin kaarrokset myös helposti pitenee. Toki ohjaamisella on suuri vaikutus, mutta pitää katsoa, jos asialle saisi tehtyä jotakin. Joka tapauksessa koira toimi upeasti, pysyi lähdötkin nätisti. Nyt kun saisi vielä oman pään kestämään. Tärkeintä oli kuitenkin se, että meillä oli ihan sairaan hauskaa!

Keskiviikkona harkoista jäi päällimmäisenä mieleen se, että mun valssit on kertakaikkisen surkeita. Jos joku nyt tuijottais mun ikkunasta, luulis varmaan, että mulla ei oo kaikki palikat ihan kohdillaan. Pyörin nimittäin ympäri asuntoa valssia harjoitellen. Vain kolme askelta, mutta silti pirun vaikeaa!