Jalat töihin!

Takana on taas kaksi agilityn täyteistä päivää ja on aika selonteon. Keskiviikkoiltana oli harkat, jossa vedettiin päällejuoksuslalomia kuin tilauksesta. Saatiin varmaan kymmenen kertaa juosta se läpi ennen kuin onnistui. Tai en muista onnistuiko molempiin suuntiin ollenkaan samalla kertaa. Mun jalat ei kerta kaikkiaan suostu juoksemaan tarpeeksi lähelle esteitä. Mun pitäisi luottaa enemmän Viekkaaseen ja uskaltaa vaan tehdä enemmän ja oikeasti LIIKKUA. Vaikka Viekas on ihan nopea, voisi siihen saada lisää vauhtia omalla liikkeellä. Viekkaan radanlukutaito on parantunut paljon ja se hakee esteitä tosi hyvin. Toinen tärkeä juttu, joka harkoista jäi mieleen liittyi lähtöön. Kannattaa lähteä suoraan liikkeeseen (tietysti riippuu lähdöstä, mutta yleensä), koska oman massan liikkeellelähtöön menee hetki, jolloin paikaltaan lähdettäessä jää heti jälkeen jo liikkuvasta koirasta. Täysin järkeenkäyvää, mutta eipä ole tullut ajateltua.

Eilen oli vuorossa ACEn koulutus, jota piti Harri Katainen. En ole oikeastaan ennen ollut tuommoisissa koulutuksissa ja jäi kyllä todella hyvä fiilis. Vaikka aikaa oli vain parikymmentä minuuttia per koira tuntuu, että sain siitä paljon irti. Ensinnäkin lähtö: en ole ollenkaan tajunnut, että minulla on siinä kaksoiskäsky. Sanon "tule" samalla kun nykäisen koiran lähtemään. Harri pisti minut tekemään pelkän nykäisyn ja kivasti Viekas sinkosi liikkeelle. Nyt siis tehtiin lähtö niin, että jätin koiran ja otin sen saman tien mukaan, jolloin olin itse jo liikkeessä ja ehdin tekemään alun kuvion. Meidän kohdalla koulutuksen teemaksi nousi mun jalat. Niinpä! Tiedostan niiden vajavaisen toiminnan hyvin itsekin. :) Mun piti juosta rataa ilman käsiä, jolloin huomio kiinnittyi jalkoihin. Tosi hyvä tapa kyllä treenata niiden käyttöä, kun ne ovat ainoat välineet ohjata koiraa. Opeteltiin myös ihan parilla hypyllä kääntämään koiraa pelkkien jälkojen avulla. Koiralle pitäisi alkaa kertomaan käännöstä juuri, kun sen näkee ääreisnäöllä. Ja mun pitäsi oppia joustamaan enemmän polvista.

Kontakteista tärkeimmäksi nousi sivuetäisyyden ottaminen. Koiran pitäisi kestää ottaa kontakti, vaikka liikkuisi itse sivusuuntaam. Miten ei olekaan tajunnut harjoitella sitä. Viekkaalle sivueäisyys tuotti vaikeuksia. Se jäi hurjan ylös jumittamaan. Harjoitusta siihen lisää vaan siis. Kolmosissa kontakteista pitää vähän joustaa joka tapauksessa. Kepeistä huomionarvoista oli niiden itsenäinen suorittaminen, vaikka itse liikkuisi missä. Viekas ei vielä kestänyt mun liikkumista sivusuuntaan, että oisin voinut niistää seuraavan hypyn. Myös takaaleikkaus liian jyrkällä kulmalla tuotti hankaluuksia. Keppejä pitää nyt alkaa treenata etupalkalla. Ja ottaa paljon etäisyyksiä niihin.

Yksi tärkeä juttu, jonka haluan koulutuksesta jäävän talteen oli koiran ärsykekenttä. Koirahan ei tiedä mihin sen pitäisi mennä. Seuraava este pitäisi koko ajan olla kerrottuna koiralle, joka vain reagoi siihen mitä se näkee. Koiran ärsykekentässä on yleensä samaan aikaan useita esteitä, joista se valitsee sen mihin ohjaajan linja osoittaa. Pitäisikin aina pitää koiran näkövinkkeli mielessä ja sitä kautta miettiä omaa ohjausta. Ja aina kun vaan pystyy pitää oma linja menosuuntaan ja esteen suuntaisesti. Tämän huomasin renkaalle viennissä. Heti kun oli oma linja kohdallaan, niin siinä ei ollut mitään ongelmaa. Toinen asia, mihin Harri puuttui oli Viekkaan omatoiminen kontaktien haku. Mehän ollaan tehty kontakteja niin paljon, että Viekas käy itse niillä pomppimassa makupalojen toivossa. Ennen olen aina pyytänyt sen ottamaan kontaktin myös, vaikka se on sinne itse mennyt. Harri kuitenkin käski olla välittämättä omiaan tekevästä koirasta. Nyt kun alkaa ajatella, niin se on paljon järkevämpi toimintatapa.

Kommenteista päätellen Harri kai piti meitä kuitenkin ihan lupaavana parina, mikä oli siistiä kuulla. :) Hän sanoi myös, että on kiva nähdä noin iloinen koira. Ja kun juuri ollaan noustu kolmosiin, niin kukaan ei vielä odota meiltä mitään, joten voidaan vaan nauttia agilitystä. Juuri niin me aiotaankin tehdä!