Kolmosen kisakokemusta hankkimassa

Kolmosissa kisaaminen on lähtenyt aika takkuisesti liikkeelle. Jokaisesta kisasta opin kuitenkin jotain uutta ja uskon, että parempaa kohti mennään. Pieksämäellä opin, että kannattaa jousta kovaa pois radalta, koska Viekas kävi kivasti toisen radan lopussa hyppäämässä viimeisen hypyn itsekseen. Siis kun oltiin jo tultu maaliin. Opin myös, että puomin kontaktia ei saa jäädä varmistelemaan vaan pitää juosta kovaa loppuun asti. Näin olen tehnytkin ja ei ole puomilta vierheitä enää tullut. Onneksi sain Pieksämäen radat videolle, koska yksi suurimmista oivalluksista oli mun liikkuminen. Tai siis sen puute.

Lappeenrannassa tarkoitus oli juosta kovaa. Siinä jäi sitten koira ja ohjaus huomiotta, josta seurauksena kolme hylkyä. Viimeisin yritys oli tänään Imatran kisoissa, jotka käytiin samaisessa LAUn hallissa. Tänään oli nolla jo tosi lähellä. Ekana agiradalta tuloksena kymppi. Yksi rima tuli alas ja sitten keinulta vitonen. Viekas taisi hypätä vähän ennen kuin keinu oli maassa. Ei se onneksi mikään paha lentokeinu ollut. Miä tein vielä persjätön keinun jälkeen, joten en ihan nähnyt mitä siinä tapahtui. Sivusilmällä vain näin tuomarin käden nousevan. Muuten aika kivaa menoa. Tosin LÄHTÖ! Voi luoja alkaa mennä hermot tohon varastamiseen. Sen takia se rima varmaan tippuikin, kun jouduin tekemään hätäratkaisun alun ohjauksessa ja Viekas hyppäsi sen hypyn minua päin. Aika oli ihan hyvä, kolmanneksi nopein kuitenkin etenemällä 4.56. Oli kiva saada viimein vertailukelpoinen aika, nyt tiedän, että meillä on mahiksia taistella kärkisijoista. ;)

Sitten hypäri, voi rähmä mitä menin tekemään! Onnistuin hyllyttämään toiseksi viimeisellä hypyllä. Ja nolla siis alla. Voin kertoa, että pikkaisen ketutti. Ketuttaa. Edelleen. Siihen mennessä olin taistellut viiden valssin pyöritykseksi suunnitellun kohdan kahdella valssilla ja jollain epämääräisillä heitoilla ja pistin Viekkaan kepeille täysin typerästi. Mahtiotus kuitenkin korjasi mun sohlausta ja haki kuin hakikin kepit oikein. Sen jälkeen riemu jo tulvi mun sisällä, koska tosiaan kaksi hyppyä oli enää jäljellä. Niinpä, vain kaksi hyppyä. Miä en oikeestaan tiiä mitä siinä tapahti. Muistan vaan seisovani lamautuneena sen toiseksi viimeisen hypyn kohdalla ja Viekas oli vissiin melkeen mun kintussa kiinni. No parhaimmat kolmosen kisat tähän asti joka tapauksessa. Tosin toi lähdön varastaminen on pahenemassa. Mun on varmaan pakko taas uhrata joku startti sen harjoitteluun. Nyt me keskitytään pari viikkoa treenaamiseen ja sitten katellaan uudestaan. :)